Olen viime aikoina matkustellut hurjasti! Poikaystävän luo, mummolaan, siskon kanssa turkkiin ja ties minne. Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa viikkoihin ollut kotona useamman yön putkeen. On tehnyt ihan hyvää rauhoittua hetkeksi. Kunnes taas tänään sitten mennään.
Sain tänään varmistuksen työharjoittelupaikasta päiväkodissa ja se tarkoittaa sitä, että pääsen ensi kuussa muuttamaan omaan kämppään! Vau! Olen odottanut niin kauan pois pääsyä täältä porukoiden nurkista.
Syksy mietityttää. Viilenevät päivät tuovat mieleen masennuksen ja sen kamaluuden ohella myös sen ihanuuden. Enhän minä masennusta kaipaa? Ehkä minua houkuttelee ajatus sängyn pohjalle jäämisestä ja vastuusta pakeneminen.
