Fine

Mä oon okei. Mulla oikeasti menee hyvin. Uusimman rastin saavutin jo alkuviikosta. Perjantaina on pääsykokeet ja lauantaina lakkiaiset.

En ole kirjoitellut aktiivisesti. Syy taitaa olla se, että blogini masentaa minua. Ulkoasu on tehty ahdistuneen ihmisen silmin ja olen ajatellut muuttaa blogini suuntaa positiivisemmaksi. Jos kerran menee hyvin juuri nyt, niin ei minun tarvitse masennella täälläkään.

Ensi viikolla muutoksia luvassa! ;p

Mother oh mother

Ihanaa äitienpäivää kaikille ihanille äideille!

Oma äitisuhteeni on kylmempi kuin ennen. Rakastan silti äitiäni saman verran kuin ennen. Ymmärrän hänen päätöksiä ja tekoja paremmin. Vaikka en pysty puhumaan asioistani äidille enää samalla tavalla, niin silti minulla on paras äiti maailmassa! <3

Rakastan sinua äiti.

En mä tiedä mitä tapahtuu

Kevät rullaa eteenpäin ja kesä tekee tuloaan kokoajan.

Mulla on ollut ihana viikonloppu. Olin Joelin luona edellisen illan ja yön. Tulin vasta hetki sitten kotiin ja jo nyt haluaisin takaisin kaupunkiin.

Lisäksi vapun jälkeen mulla alkoi työt. Nyt tuntuu, että olen taas askeleen lähempänä kotoa pois muuttoa, kun saan rahaa.

Sitten yksi tärkeimmistä. Sain selityksen erääseen ihmissuhteeseen. En ole menettänyt rakkausihmistäni.

Ja sitten vielä. Olen laihtunut. Olen hyvin lähellä viidettä rastia ja se tuntuu pirun hyvältä. Muutenkin elämä tuntuu elämältä. Mun on helppo hengittää. Se on samalla hiton pelottavaa. Entä jos en ole valmis onnelliseen elämään? Entä jos tää kaikki loppuukin? Enhän mä voi olla onnellinen...enhän mä ansaitse sitä...

Miksi jopa onnellisuus pelottaa mua? Joskus olen niin kateellinen niille ei stressaaville perusonnellisille ihmisille, jotka mennä porskuttaa eteenpäin vaan. Minäkin joskus?

"Sullahan tietysti kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki on kunnossa kaikki on..."